Tehtaankatu

Tehtaan kadulla tunnustin
miten paljon haikailin
sinne missä tyttö odottaa
missä poikia kaivataan.
Vaikka yhtenä savuna
ois tämä pieni maailma
jostain ihmeenkaupalla
löydän onnen hiluja.

Mennään sinne missä järven pinta kimaltaa
Missä tuuli taittaa koivunlatvat maata kumartamaan.
Sinne mistä polut lähtee venevalkamaan
Missä kurkiaurat lentää, ne uhmaa ulappaa.

Äänet, riemut kaupungin
oon elänyt ennenkin.
Sitäkö onni on,
olla vaan onneton?

Mennään sinne missä järven pinta kimaltaa.
Missä tuuli taittaa koivunlatvat maata kumartamaan.
Missä valtameret pelloilla on joen tulvaa vaan.
Sinne missä latomeri peilaa tulvaan kuvansa.

Mennään sinne missä järven pinta kimaltaa.
Missä tuuli taittaa koivunlatvat maata kumartamaan.
Mennään sinne missä ei tuu ikävä, ei uni
juurtajaksain kerron sulle missä uinuu onnentuli.

Tehtaankadulla tunnustin,
miten paljon haikailin...