Valhe

Vaikene vaivanen valhe,
kaikukoon kielien kahle,
mieles vailla mieltymystä mielitystä.

Kiroaisin kielenkantas,
manoaisin viekkaan vartes,
jolla miut viettelehit, lumoelit.

“Enää en oo narri narrattava,
höyhenlintu höynettävä,
mielipuolen mielitellä, houkutella.”

Mesi maito kielelläsi,
lepertelit mielelläsi,
vaan ol silti myrkky musta syämessä.

Viettelys miun seotti,
valhe varma siksi saattoi,
vaikka suuni nauroi,
miun syän itki.

Heikkona heiluin heiveröisenä
vallan halun alasena,
suostunut en kuuliainen kuuntelemaan.

Enää en oo narri narrattava,
höyhenlintu höynettävä,
mielipuolen mielitellä, houkutella.