Matalii ja mustii

Lauletaas me nuoret tytöt
että muutkin kuulee.
Ettei meitä tään kylän pojat
vallan mykiks luule.

Surut heitän pitkin teitä
ilot otan myötä.
Missä näen nätin pojan
siellä olen yötä.

Tälläisiikös tässä kyläs
parraat pojat onkii.
Niinku siat riihen eessä
toisiansa tonkii.

Niinhä nuokii pojat onku
muurin takkaa tullu.
Joka tuonki pojan ottaa
se on aivan hullu.

Tään kylän pojat pittäis panna
yhteen aijan rakkoo.
Hohtimilla rutistaa
ja vasaralla takkoo.

Tässä kyläss likat on ku
paatin nenäpuita
Meijn kylän tytöt on ku
tauluun maalatuita.

Tämän kylän tytöt ne on
pienii pallukoita.
Matalia, mustia ku
tervatallukoita.

Tämän kylän tytöt ne on
matalii ja mustii.
Meijän kylän varikset on
samallaisii justiin.

Mie se oon se pikku likka
pikkunen ku kissa.
Enkä muualla oliskaan
ku poikain kammarissa.

Synniks sitä sanotaan ja
syntihän se lienee.
Ruveta ja heretä sen
hurjan pojan viereen.

Ui ui ui…

Niinku sinnuu rakastin
ja saman verran muita.
Leikilläni halasin ja
suikkasin mie suuta.

Hella luuli ett mie suren
enkä sinne päinkään.
Uusi ol jo kahottuna
ennenku vanha jäikään.

Elä sure, elä huoli
elä poika raukka.
Miustä saat sie hyvän akan,
juomarin ja laiskan.

Heila minnuu moitiskelee
kun mie viinaa nautin.
Vaan ei jaksa halata,
jos vettä juo kuin hauki.

Tuolta tullee sorja poika,
voi sitä onnetonta.
Kun ei tiedä kenen ottaa
kun meitä on näin monta.

Ui ui ui ui ui ui ui…